Väri syntyy valosta. Ellei ole valoa, ei ole myöskään värejä. Väri, kuten valokin on sähkömagneettista säteilyä.
Värillä on kolme ominaisuutta:
sävy, kylläisyys ja valööri.
Sävy on värin paikka spektrissä.
Kylläisyys on värin voima, puhtaus ja pigmenttipitoisuus.
Valööri on värin tummuusaste.
Jokaisesta väliväristä voidaan sekoittaa yksi puhdas ja lukemattomia murrettuja värejä.
Puhtaat välivärit syntyvät sekoittamalla väriympyrässä lähinnä olevat päävärien sävyt
keskenään.
Väriharmonia tarkoittaa värien yhteensopivuutta.Väriharmonia syntyy värien kontrasteista. Kontrastit jäsentävät tilaa
ja auttavat tunnistamaan ja hahmottamaan kohteita tilassa.
Päävärit ovat punainen sininen ja keltainen.
Välivärit oranssi, vihreä ja violetti syntyvät päävärien sekoituksista.
Vastavärit eli komplementtivärit sijaitsevat
väriympyrällä toisiaan vastapäätä. Vastavärit korostavat toisiaan.
Valööriharmonia: Valitset yhden värin eri tummuus asteita ja sekoitat niitä. Esim vaaleanpunaisesta punaiseen.
Lähiväriharmonia: ovat värejä jotka sijaitsevat väriympyrässä vierekkäin, kuten
sininen,sinivihreä ja vihreä. Lähiväreiksi voidaan kutsua enintään
viittä väriympyrän vierekkäistä sävyä.
Dishharmonia : Kun yhdistät eripuolilta väriympyrää värejä yhteen,syntyy yleensä räikeä kokonaisuus.
Vastaväriharmonia: korostavat toisiaan
rinnakkain asetettuina. Vastaväripareja ovat punainen ja vihreä, sininen
ja oranssi sekä keltainen ja violetti.
Sinisellä, punaisella ja keltaisella saadaan aikaan kaikki värit.
Subtraktiivinen sekoitus:
sininen+punainen = violetti
punainen+keltainen=oranssi
keltainen+sininen=vihreä
sininen+punainen+keltainen= teoriassa keskiharmaa, käytännössä usein ruskea
Kontrastin ja kirkkauden - tai valon ja varjon - määrä erikseen tuottaa tummempia tai kirkkaampia sävyjä.
Valkoinen , harmaa ja musta ovat neutraaleja värejä.
Additiivisesta sekoituksesta (järjestelmästä) puhutaan,
kun puhutaan värivalon ja sähköisen värin sekoittumisesta. Additiivinen
värijärjestelmä on käytössä mm. televisiossa.
Valon kolme pääväriä ovat punainen, sininen ja vihreä. Päävärien sekoitus muodostaa valkoisen.
Subtraktiivisestä sekoituksesta (järjestelmästä)
puhutaan esim. maalien sävyttämisen yhteydessä. Väristä poistetaan
valkoista halutun värin aikaansaamiseksi.
Päävärejä ovat sininen, punainen ja keltainen. Päävärien sekoituksen pitäisi olla harmaa; käytännössä kuitenkin usein ruskea.
Optinen yhdistyminen näköaistin aiheuttama värivaikutelmien yhdistyminen. Esimerkiksi hyrrää pyörittäessä sen värit näyttävät yhdistyvän.
Diffuusi-sekoittuminen samanaikaisten väriaistimusten sekoittuminen; kaksi väriä muodostaa kauempaa katsottuna yhden värin. Esim. rasteroinnissa.
Värilämpötila
Värilämpötila on valonlähteen värisävyä vastaava lämpötila. Se mitataan
kelvineissä (K). Värilämpötilalla on huomattava merkitys esim.
värivalokuvauksessa.
Värilämpötila vaihtelee vuodenajan, leveyspiirin ja korkeuden mukaan.
Esim. vuoristossa värilämpötila voi olla paljon korkeampi kuin
laaksossa. Mitä keltaisempi valo, sen vähäisempi värilämpötila.
Lämpimistä ja kylmistä väreistä puhutaan yleismaailmallisestikin, värin
kokemisen perusteella. Yleensä keltaisia, punaisia ja oransseja pidetään
lämpiminä väreinä, mutta sinisiä, vihreitä ja violetteja puolestaan
kylminä väreinä.
Kodin valaistus
Kodin valaistuksessa voi käyttää esim. hehkulamppuja,led- valoja, loistelamppua, kuituvalaistusta tai led paneelia. Valaisimen valintaan liittyy se mihin tilaan valaisinta ollaan laittamassa. Tärkeää on tietää myös tilan koko, käyttötarkoitus, kuinka tila on
sisustettu sekä suuntaa antavasti miten tila halutaan valaista. Esim keittiössä,sekä tiloissa missä teet jotain töitä on hyvä olla hyvä ja toimiva valaistus.Tila vaikuttaa myös siihen miten sekä mihin valaistus asennetaan. Valoa tarvitaan myös arjen askareissa. Valaise ensisijaisesti kohteita kuten seinä- ja lattiapintoja, tauluja,
kasveja, kalusteita, verhoja, pöytätasoja ja kulkureittejä.
Valaistuksella saadaan myös erinlaista ilmettä tilojen ulkonäköön. Valaistus voi myös muuttaa tylsän tilan kiehtovaksi.
Ilman valoa sisustuksen muita elementtejä eli värejä muotoja ei näkyisi.
Valon tarve kasvaa iän myötä, ja tämä on hyvä huomioida myös tiloja
suunnitellessa. Näkö alkaa heikkenemään 20 ikävuoden jälkeen, ja
heikkenee huomattavasti 40 ikävuoden jälkeen. Hyvä valaistus on
erityisen tärkeää myös erityisryhmille kuten heikkonäköisille ja
kuuroille.
Kodin valaistuksessa tehdyt virheet:
Huonosti suunnattu valo tuo tilaan tarpeettomia varjoja tai häikäisee.
Esimerkkinä kohdevalaisimilla valaistu lattia, jolloin pystypinnat ja
katto jäävät valaisematta.
Pahimpia valaistusvirheitä on asentaa kirkkaita
kylmäsädehalogeenilamppuja tai tehokkaita pistemäisiä led-valoja kattoon
niin, että ne häikäisevät sängyllä tai sohvalla makaavaa suoraan silmiin.
Liian lämmin valo tekee tilasta kellertävän. Jatkuvan spektrin
päivänvalolamppu toistaa värit luonnollisen kaltaisena. Liian
kylmäsävyinen valo voi tuntua epämiellyttävältä, jos valoa on liian
vähän.
Ultraviolettivalo ja infrapunavalo eli lämpösäteily ovat valaistuksen
haitallista säteilyä, jotka haalistavat pintoja. Mikäli kodissa on
valaistavia arvoesineitä, valitaan valaisimeen UV-suojattu lamppu.
Tai joko valon määrä on liian suuri tai vaihtoehtoisesti liian pieni.
Erinlaiset valaistustavat -
Epäsuora valaistus :
Valaistustapa, jossa valo suunnataan tilaan heijastuspintojen kuten
katon, seinien tai epäsuorasti valoa antavan valaisimen kautta.
Tilavaikutelma on avara, valoisa ja ulkotilamainen. Lamput eivät
häikäise, eivätkä varjot muodosta näkemisen katvealueita tai pinnat
kiillä heikentäen kontrasteja.
Suora valaistus : Valo kohdennetaan valaisimesta suoraan valaistavaan kohteeseen.
Suoraa valoa käytetään muun muassa kohdevalaistuksessa, jolloin valo
kohdennetaan määrättyyn kohtaan tai kohteeseen, joka nostetaan valon
avulla esille muusta ympäröivästä tilasta. Suoraa valaistusta käytetään
myös luku- ja työvalona, jolloin valaisimen suuntaukselle asetetaan
vaatimukset häikäisyn suhteen.
Valaistuksessa on myös valaistuksen ohjauslaitteisiin eri käytäntöjä.
Valaistuksen ohjauksessa on kaksi yleisintä tapaa:
- Valonsäätö eli himmennin, jossa valaisimen valotasoa voidaan säätää tietyissä rajoissa 0-100 %.
- Päälle / pois -ohjaus, jossa valaisin joko toimii täydellä teholla tai on poissa päältä.
Molempia pohjaustapoja varten on valittavissa sekä käsinohjatusti että automaattisesti toimivia tuotteita ja järjestelmiä. Esim :
- Hämäräkytkin, joka sytyttää valon kun ympäristön valaistustaso laskee alle asetetun rajan.
- Aikakytkin, joka sytyttää ja sammuttaa valon ohjelmoituina ajankohtina.
- Ajastimet, jotka sytyttävät valon ennalta määritellyksi ajaksi.
- Läsnäolo- tai liiketunnistimet, jotka sytyttävät valon havaittuaan liikettä tunnistussektorissa.
- Kauko-ohjaimet, jotka sytyttävät ja säätävät valoa käyttäjän
hallussa olevan kauko-ohjaimen avulla langattomasti. Kauko-ohjaus toimii
yleensä radiotaajuisia signaaleja käyttäen.
- Ohjausjärjestelmät ja laitteistot, jotka ohjaavat valaistusta
yleensä tietokoneohjattua laitteistoa käyttäen. Järjestelmään voidaan
tallentaa erilaisia ohjaustilanteita ja toimintoja rakennuksen eri
käyttötarpeita varten.
- Internet-ohjaukset, jolloin kiinteistön valaistusta ja talotekniikkaa ohjataan ja säädetään internetin kautta.
- Alhaalla kuvia siitä miten erinlaisia valoja on.